Pluton transiitti Kuulle – Muutos alkaa!
Inhoan otsatukkaa, se kutittaa, hiukset tunkee silmiin. Silti vuoden 2013 tienoilla halusin pitää otsatukkaa ja parin kolmen sentin mittaista polkkatukkaa. Kreivilässä, Niemi-Mattilan kurssin aikaan minulle välähti, että kampaushan oli aivan samanlainen kuin lapsena, alle kymmenvuotiaana.
Mikä taivaalla tapahtunut sai palaamaan näin konkreettisella tavalla lapsuuteen? Yhdistän sen vahvasti Pluton tekemisiin. Kun Pluto vuonna 2013 lähestyi Kauriissa olevaa Kuutani, alkoi monen vuoden jakso, joka oli tavallista raskaampi.
Ikään kuin alkusoitto oli kuitenkin jo vuonna 2010, jolloin Pluto oli saapunut Kauriin merkkiin. Elokuussa kirjoitin surullisen runon Pääskysen suru. Merkurius – kirjoittaminen oli tuolloin kolmiossa Junoon syntymäkartalla – puoliso, avioliitto. Kirjoitin ja itkin, itkin ja kirjoitin miten pääskysemo suri kissan tappamaa puolisoaan, viikon se kyseli talon harjalla Missä olet, missä olet?, kunnes vaikeni, kohtaloonsa tyytyen. Tunnollisesti se kuusi poikasta lentoon ruokki, mutta ei niistä sille muuten seuraa ollut.
2011 toukokuussa jatkoin tuon surullisen tapahtuman muokkaamista runokirjaksi. Pluto oli enää neljän asteen päässä Kuustani. Yhä edelleen itkin vuolaasti, niin syvästi suru kosketti, kun näki ja kuuli miten pääskynaaras puolisoaan kaipasi.
Tammikuussa 2013 Kuun paluu (Kuu yhtymä Kuu) varmaankin lopulta laukaisi Pääskysen suru-kirjoitelman tulostamisen lopullisempaan muotoon. Samaan aikaan oli transiitit Merkurius neliö Kuu ja Pluto neliö Merkurius. Pluto enää reilun asteen päässä syntymäkartan kuusta! Mitä muutosta tämä Pluto oikein ajoi takaa?
Plutoon sanotaan liittyvän luopuminen ja kuolema. Niitä aiheita todella kävin läpi 2013 kesä-heinäkuussa, kun kirjoitin Luopuminen-nimellä olevaa runokokoelmaa. Jälleen, itkin ja kirjoitin, kirjoitin ja itkin. Meillä oli tuona vuonna pihakävely, jota varten pystyttelin pihaan erilaisia “taideteoksia” noihin surumielisiin runoihin liittyen, kuten tahkossa ollut kivi muistona isästä: Väännä ei lapsi apuna isän kampea tahkon enää, pois on jo mennyt tahkoaja. Pluto oli ehtinyt Kuuni kohdalle, neliöimään Merkuriusta ja Aurinkoa. Kuu – lapsuus, koti, äiti. Merkurius – mieli, kirjoittaminen. Aurinko – isä, minuus. Pluto ei armoa antanut, melkein 60 vuottahan se jo oli odotellutkin ennen kuin surun pintaan täysillä nosti. Surun siitä, miten tämän maatilan elämä häipyy unholaan kun minua ei enää kohta ole.
Pluton “kujeet” ei siihen vielä loppuneet, myllytys jatkui. Pluto perääntyi Kuun yli, suoristui ja meni viimeisen kerran Kuun yli jatkaakseen työtään muiden kartan planeettojen ja tekijöiden parissa.
Suurta muutosta kuitenkin tuoden 2018, mutta jo sentään vähän toiveikkaammalla mallilla. Pluto ylittää askendentin (Kauriissa), mikä muuttaa suuresti, tai tarkemmin sanoen, selventää valtavasti, sitä mikä minä olen, miksi koen niin kuin koen. Tieto siitä, että kuulun erityisherkkien joukkoon, selitti miksi elämä on ollut niinkin vaikeaa kuin on ollut. On tuntunut, että toiset ei elä samassa maailmassa. Tuokin voimakas suru, minkä runoja kirjoittaessani koin, selittyy hyvin erityisherkkien voimakkaan tunnemaailman kautta. Samalla suuri suru ja luopuminen, irti päästäminen (Pluto) siitä, mitä olisi voinut ehkä olla, missä ammatissa esimerkiksi olisin ollut, jos olisin saanut tietoa miten erityisherkkyys vaikuttaa. Ja ettei ole tiukkapipoisuutta jos ei tykkää meluisista tapahtumista kuten konsertit tai kapakkaillat.
Saturnus on ylittänyt parin viime vuoden aikana Kuun, Junon, Askendentin ja Marsin syntymäkartalla. Ikään kuin varmistaen, että onko nyt varmasti Pluton tuomat muutokset sisäistetty? Rakennatko tarpeeksi tukevaa perustaa loppuvuosillesi? Pluton ja Saturnuksen transiittiylitys Marsille (toiminta!) se varmaan on auttanut tekemään käytännön muutoksia. Niinkin pieneltä kuulostavan kuin kofeiinittomaan kahviin siirtyminen – aiemman unettomuuden sijaan nukun nyt paljon paremmin, eli syvä uupumus on helpottunut siltä osin. Myös liikuntaa kuten pientä jumppaamista pyrin tekemään nykyään.
Eli ihan “kiva” kaveri tuo Pluto, kimpassa Saturnuksen kanssa kun vielä minua koulutti oikein kunnolla, siinä pantiin elämää uusille urille sisäisesti.